In English

Autoalan ilmastostrategia 2018

Autoalan ensimmäinen ilmastostrategia julkaistiin marraskuussa 2016 Pariisin ilmastosopimuksen hyväksymisen jälkeen. Vuosina 2017–2018 kasvihuonekaasupäästöjä koskevat tavoitteet ovat tarkentuneet ja keskustelu on siirtynyt sektorikohtaisten ilmastotoimenpiteiden suunnitteluun ja toteutukseen.

Liikenne on päästökaupan ulkopuolisista sektoreista suurimpia. Henkilöautoliikenteen osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on noin 10 prosenttia ja tieliikenteen tavarakuljetusten noin 7 prosenttia. Suomessa päästöt ovat vähentyneet vuoteen 2005 verrattuna, vaikka liikennesuorite on kasvanut.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa tavoitteena on vähentää liikenteen päästöjä noin puolella vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Kansallisen ilmastostrategian mukainen liikenteen päästöjen puolittaminen vuoteen 2030 mennessä on askel kohti hiilineutraalia liikennettä – ilmastosuunnitelman tavoitteena on myös, että Suomen liikenne on hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä.

Ilmastosuunnitelmassa päästöjen vähentämistarpeeksi on vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseksi määritelty lisätoimia, joilla päästöjä voidaan vähentää 3,1 miljoonaa CO2-tonniekvivalenttia. Toimenpiteiksi on nostettu liikennejärjestelmän energiatehokkuuden parantaminen (1,0 Mt CO2), ajoneuvojen ja muiden liikennevälineiden energiatehokkuuden parantaminen (0,6 Mt CO2) ja fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla polttoaineilla (1,5 Mt CO2). Tavoitteena on, että autokannassa olisi 50 000 kaasukäyttöistä ja 250 000 sähkökäyttöistä ajoneuvoa vuoteen 2030 mennessä.

Liikennesektorilla tavoitteiden saavuttaminen edellyttää monia erilaisia päästövähennystoimia, sillä päästöt syntyvät käytännössä miljoonista eri päästölähteistä. Autoalan ilmastostrategia nostaa esille neljä lyhyen aikavälin kärkitoimenpidettä, jotka yhdessä biopolttoaineiden yleistymisen kanssa kattavat noin kolme neljäsosaa liikenteelle asetetusta päästövähennystavoitteesta vuodelle 2030.

Autoveron portaittainen alentaminen nopeuttaisi autokannan kiertoa 3-4 vuodella. Autokannan kierron nopeuttaminen on edellytys sille, että markkinoilla 5–8 vuoden kuluttua yleistyvät vaihtoehtoiset käyttövoimat voisivat yleistyä selvästi nykyistä kehitystä nopeammin. Hankinnan verotus jarruttaa merkittävästi autokannan uusiutumista. Autoveron poistaminen vähentäisi vuosittain päästöjä noin 600 000 tonnilla vuoteen 2030 mennessä.

Vähäpäästöisten työsuhdeautojen laskennallisen verotusarvon alentaminen lisäisi selvästi niiden houkuttelevuutta autokannassa. Lähes kolmannes uusista autoista tulee autokantaan työsuhdeautoina tai yritysautoina. Työsuhdeautot vapautuvat kuluttajamarkkinoille 3–4 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Vähäpäästöisten työsuhdeautojen verotusarvoa alentamalla voidaan luontevimmin tukea vielä vähäpäästöisten autojen hankintaa, kunnes niiden hintaero perinteiseen teknologiaan nähden on kaventunut. Päästöjen määrä vähenisi noin 50 000 tonnilla vuodessa.

Kaasu- ja sähkökäyttöisten kuorma- ja pakettiautojen määrää olisi tarkoituksenmukaisinta lisätä määräaikaisella hankintatuella. Kaasukäyttöisiä kuorma- ja pakettiautoja on jo markkinoilla ja myös sähkö- ja hybridivaihtoehdot yleistyvät tulevien vuosien aikana. Hankintatuki vähentäisi päästöjä noin 50 000 tonnilla vuodessa.

Satunnaisesti toistettu romutuspalkkiokampanja nopeuttaisi osaltaan autokannan kiertoa poistamalla autokannasta vanhoja vielä liikennekäytössä olevia autoja ja tuomalla tilalle uusia vähäpäästöisiä autoja. Romutuspalkkio vähentäisi muutaman vuoden välein toteutettuna päästöjä noin 100 000 tonnia vuodessa.

Lataa tästä autoalan ilmastostrategia 2018 (pdf), 11.12.2018

karkitoimet_2018


print